Sniff, mun vauva on nyt sitten kasvanut isoksi. 1 vuosi 1 viikko.
Kävellään.
Ihan, kuin oltaisiin hiukan hiprakassa, mutta eteenpäin mennään kuitenkin.
Päiväkotiin mennään reippaasti, ei itketä ja vinkataan vain hej då.
Tänään hakiessa, kuulin jo eteiseen asti neidin äänen.
Siellä se istui, potalla, selitti vierustoverille kovasti jotain.
En ymmärtänyt, mutta kaveri nyökkäili ja osoitteli pottansa sisältöä.
Tädit sanoivat myös tämän 2 vkon tuttavuuden jälkeen neidin olevan hyvin määrätietoinen, itsepäinen ja vilkas.
Ei tullut yllätyksenä, isäänsä varmasti tullut ;).
Huomenna on sitten perjantai.
Mihin tää viikko meni?
Kohta on mennyt uusi viikko, uusi kuukausi, uusi vuosi.
Ja niin ne rullaa.
Niin ja kohta varmaan huudetaan jo tyhmää mutsia,
kun ei päästetä kylille pyöriin perjantai- iltana.
Niinhän se aika menee.
Kasvetaan.
Ja mulla on jotenkin tosi melankolinen olo.
Varmaan, vain väsymystä :D.
Mut nyt oon tässä hetkessä, näissä päivissä, kuukausissa, vuosissa.
Ja nautin.
Nauttikaa tekin <3 !
Ihanaa iltaa murut!
KRAM/P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti