...joulu meinaan.
Tulkoon, me ollaan valmiita.
On ollut kummallinen joulunodotus.
Jos ei normaalia väsymystä oteta huomioon, niin kaikki on sujunut ihan rauhallisesti.
Ja tuo sana rauhallinen ei aina mene yhteen oman persoonani kanssa.
Ollaan me toki touhuttu aamusta iltaan, askarreltu paskarreltu, mutta ihan sillain hissukseen.
Olen myös surutta syönyt suklaata, homejuustoa yms. herkkuja.
Joten johtuisiko tuo stressittömyys herkkujen määrästä.
Ehkä.
Mutta samapa tuo, kunhan nyt saadaan tuo herra 10 pvän poissaolon jälkeen turvallisesti kotiin, niin joulu voi alkaa.
Aamulla mummin luo joulupuurolle ja siitä auton nokka kohti Tamperetta ja rakkaita.
Rakkautta ja iloa myös teidän jouluunne!
PUSS/P
P.S. loppuun oli myös pakko lisätä kuva pikkuserkkujen iltapuurohetkestä. Voi rakkaus <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti